Samalla EHDS nostaa esiin laajemman kysymyksen: jos terveystiedon on jatkossa liikuttava yhä enemmän järjestelmien, organisaatioiden ja maiden välillä, tulisiko tiedon edelleen olla sidoksissa sovelluksiin, joissa se alun perin luotiin. Tässä EHDS on paljon enemmän kuin pelkkä sääntelyvaatimusten täyttämiseen liittyvä harjoitus. Se tarjoaa mahdollisuuden tarkastella tietopohjia, joiden varaan tulevaisuuden terveydenhuollon palvelut rakennetaan.
Regulaatiosta kliiniseen arkeen
Yksi EHDS:n keskeisistä tavoitteista on helpottaa terveystiedon kulkemista potilaan mukana. Kuvitellaan suomalainen, joka tarvitsee kiireellistä hoitoa Espanjassa. Hoitava ammattilainen ei tarvitse potilaan koko elämän mittaista potilashistoriaa. Sen sijaan luotettava tieto esimerkiksi lääkityksistä, allergioista, merkittävistä diagnooseista ja aiemmista toimenpiteistä voi olla hoidon kannalta ratkaisevan tärkeää.
Tällaista rajat ylittävää tiedonvaihtoa tapahtuu jo MyHealth@EU-palvelussa (englanninkielinen sivu). Se on eurooppalainen infrastruktuuri, jonka varaan EHDS:n terveystietojen ensisijainen käyttö rakentuu. EHDS:n myötä sen rooli laajenee: potilasyhteenvedot ja sähköiset reseptit kuuluvat ensimmäisiin ensisijaisiin tietoryhmiin, ja niitä seuraavat laboratoriotulokset, lääketieteelliset kuvat ja epikriisit.
Terveydenhuollon palveluntarjoajille ja potilastietojärjestelmien toimittajille tämä tarkoittaa, että määritellyt terveystiedot on pystyttävä asettamaan saataville sähköisesti ja vaihtamaan yhteisten eurooppalaisten vaatimusten mukaisesti. Mutta tiedon siirtäminen paikasta A paikkaan B on vain yksi osa haastetta.
Suomessa yhteentoimivuudella on jo pitkä historia
Suomessa terveystietojen jakamisen perustaa on rakennettu jo vuosikymmenten ajan. Kansallinen lainsäädäntö, terminologiapalvelut, sähköiset reseptit, kansalaisten pääsy omiin tietoihinsa sekä Kanta-palvelun Potilastietovaranto ovat vähitellen muodostaneet kansallisen infrastruktuurin terveystiedon jakamiselle. Rajat ylittävät sähköisen reseptin palvelut otettiin tuotantokäyttöön vuonna 2019.
Nykyisin paikalliset potilastietojärjestelmät ovat yhteydessä Kantaan, joka puolestaan mahdollistaa rajat ylittävät palvelut MyHealth@EU:n kautta. Tieto Caretechin Lifecare Potilastietojärjestelmä on osa tätä kansallista ekosysteemiä.
Suomen kokemus osoittaa, että yhteentoimivuudessa on kyse paljon muustakin kuin tiedon siirtämisestä. Tietoa on jaettava selkeiden käyttöoikeuksia ja vastuita koskevien periaatteiden mukaisesti, ja sen on oltava ammattilaisten saatavilla sellaisessa muodossa, että he voivat ymmärtää ja hyödyntää sitä.
Tieto voi siirtyä onnistuneesti rajan yli, mutta sen arvo jää vähäiseksi, jos ammattilaisen täytyy etsiä tietoa erillisestä portaalista, hän ei näe potilaskokonaisuutta tai ei voi luottaa sen alkuperään.
Yhteentoimivuus luo todellista arvoa silloin, kun luotettava tieto saavuttaa terveydenhuollon ammattilaiset ymmärrettävässä muodossa ja osana heidän päivittäistä työnkulkua. Tämä tarkoittaa vähemmän tiedon etsimistä ja päällekkäisiä tutkimuksia. Potilaalta ei myöskään tarvitse kysyä samoja kysymyksiä uudelleen eri hoitopaikoissa. Näin voidaan tarjota parempaa hoidon jatkuvuutta sekä turvallisempaa hoitoa.
Standardit mahdollistavat terveystiedon yhteentoimivuuden
EHDS:n yhteydessä puhutaan paljon FHIRista, openEHR:stä ja EEHRxF eurooppalaisista tiedonvaihtoformaateista. Ne liittyvät samaan kokonaisuuteen, mutta niiden tehtävät ovat erilaiset:
- FHIR (Fast Healthcare Interoperability Resources) on kansainvälinen standardi, joka tukee terveystiedon vaihtoa ja yhteentoimivuutta eri järjestelmien välillä. Suomessakin Kanta-palvelujen tietosisältöjä ja rajapintoja uudistetaan vaiheittain HL7 FHIR -standardin (englanninkielinen sivu) mukaisiksi.
- openEHR tarjoaa standardoidun tavan mallintaa ja tallentaa kliinistä tietoa siten, että sen rakenne ja merkitys voidaan säilyttää yksittäisistä sovelluksista riippumatta.
- Eurooppalainen potilastietojen tiedonvaihtoformaatti (EEHRxF) kokoaa yhteisiä määrityksiä sille, missä muodossa ja millaisin tietorakentein potilastietoja vaihdetaan Euroopassa. Se ei korvaa kansainvälisiä standardeja, vaan hyödyntää niitä yhteisten eurooppalaisten toteutusten perustana.
Näitä ei siis kannata nähdä vaihtoehtoina toisilleen. Ne ratkaisevat yhteentoimivuuden eri kysymyksiä: miten kliininen tieto kuvataan ja säilytetään, miten sitä siirretään järjestelmien välillä ja millä yhteisillä eurooppalaisilla pelisäännöillä tietoa voidaan hyödyntää.
EHDS-vaatimusten täyttämisestä uudelleenkäytettävään terveystietoon
Terveydenhuollon organisaatiot voivat lähestyä EHDS:ää uutena integraatiovaatimuksena: tunnistetaan tarvittavat tiedot, luodaan tarvittavat tietomääritykset ja rajapinnat sekä liitetään nykyiset järjestelmät kansalliseen ja eurooppalaiseen infrastruktuuriin.
Samaa kliinistä tietoa tarvitaan kuitenkin yhä useampiin käyttötarkoituksiin: suoraan potilashoitoon, tiedon jakamiseen, uusiin kliinisiin sovelluksiin, tekoälyyn, analytiikkaan ja tutkimukseen.
Sen sijaan, että tietoa jouduttaisiin irrottamaan yksittäisistä sovelluksista uudelleen jokaista uutta käyttötarkoitusta varten, terveydenhuollon toimijat voivat rakentaa yhteisen kliinisen tietopohjan, jossa tieto on rakenteista, ja sitä hallitaan sitä käyttävistä sovelluksista riippumatta.
Tässä openEHR nousee erityisen merkitykselliseksi. Sen avulla kliinistä tietoa voidaan ylläpitää toimittajariippumattomassa ja kliinisesti hallinnoidussa mallissa, kun taas FHIRin kaltaisten standardien avulla tieto voidaan tuoda muiden järjestelmien saataville.
openEHR auttaa säilyttämään tiedon rakenteen ja kliinisen merkityksen. FHIR tarjoaa standardoidun tavan vaihtaa terveystietoa järjestelmien välillä. EEHRxF määrittelee yhteisen eurooppalaisen formaatin EHDS:n ensisijaisten terveystietojen vaihtamiseen. EHDS puolestaan muodostaa sääntelykehyksen, joka edellyttää terveystietojen saavutettavuutta ja yhteentoimivuutta terveydenhuollon organisaatioiden ja maiden rajojen yli.
Yhdessä nämä tarjoavat mahdollisuuden siirtyä yksittäisten yhteentoimivuusvaatimusten ratkaisemisesta kohti uudelleenkäytettävää terveystiedon perustaa.
Perusta vaiheittaiselle uudistamiselle
Tässä kohtaa keskustelu ulottuu myös EHDS:ää laajemmalle. Jos kliininen tieto voi olla olemassa riippumatta tietystä potilastietojärjestelmäsovelluksesta, uudistamisen ei enää tarvitse tarkoittaa kaiken korvaamista kerralla.
Olemassa oleva kliininen tieto voidaan tuoda yhteiselle tietoalustalle. Uudet sovellukset voivat käyttää samaa tietoa. Nykyisiä järjestelmiä voidaan säilyttää siellä, missä ne edelleen tuottavat arvoa. Uusia kyvykkyyksiä voidaan tämän jälkeen ottaa käyttöön tai uudistaa vaiheittain. Tämä on Lifecare-arkkitehtuurin keskeinen ajatus. Tieto Caretech valitsi avoimet standardit openEHR:n ja FHIRin Lifecare Potilastietojärjestelmän keskeisiksi arkkitehtuuriperiaatteiksi kymmenen vuotta sitten.
Tavoitteena ei ole vain tarjota uutta tapaa vaihtaa tietoa. Tarkoituksena on auttaa terveydenhuollon organisaatioita tekemään kliinisestä tiedosta riippumatonta yksittäisistä sovelluksista, jotta samaa luotettavaa tietoa voidaan hyödyntää ammattilaisten päivittäisessä työssä, uusissa sovelluksissa ja tulevaisuuden käyttötarkoituksissa.
Tämä voi myös muuttaa tapaa, jolla järjestelmiä uudistetaan. Yhden suuren potilastietojärjestelmän kokonaisuudistuksen sijaan organisaatiot voivat rakentaa yhteistä tietoperustaa vaiheittain, tuoda nykyiset tiedot paremmin saataville ja ottaa uusia kyvykkyyksiä käyttöön hallitusti.
